KYLLÄ! Totaalisen kyllästynyt nettikiusaamiseen, ylipäätään kiusaamiseen. Kaikenlaiseen sellaiseen. Tiedän että aiheesta on puhuttu paljon viime aikoina kaikkialla. Silti tuntuu että kiusaajat eivät varsinkaan foorumeilla kuule keskustelua. On helppoa käydä haukkumassa anonyyminä.

Omat kokemukseni kiusaamisesta ovat peruskoulun alku- sekä loppupuolelta. Keskivaiheella oli hyvä kausi, jolloin en itse tullut kiusatuksi. Alkuvaiheella se oli pikkupoikien kiusantekoa, myöhemmin läheisten ystävien yllättävää selkäänpuukottamista, rinnakkaisluokkalaisten haukkuja, ilkeitä eleitä ja silmäilyä. Kotonakin kiusaaminen jatkui, isäpuolen puolelta rankkaa henkistä väkivaltaa. Ja kun itse en ollut kiusattuna kohdistui kiusa pienempiin sisaruksiini. Otin sen rankemmin kuin itseeni kohdistuneen kiusaamisen. Osasinhan minä pistää samalla mitalla takaisin. Silti olen aina ottanut hommakseni puolustaa pienempiäni. Kerhonohjaajanakin huomasin puuttuvani kiusaamiseen. Otin senkin henkisesti raskaasti.

En ota nettikiusaamista kevyesti. Se on henkistä väkivaltaa siinä missä IRL huutelut ja uhkailut. En ole itse joutunut nettikiusaamisen uhriksi mutta olen viime aikoina törmännyt moniin jotka kärsivät siitä. Anonyymit kiusaajat ovat vielä pahempi kuin sellaiset joiden nimen ja kasvot tiedät. Anonyymien kiusaamista on vaikea katkaista, oikeassa elämässä jokainen voi vaikuttaa siihen kenen kanssa on tekemisissä tai ainakin pyrkiä tekemään niin. Oikeassa elämässä on helpompaa saada joku puolustamaan. Netissä on vaikea saada puolelleen ketään, koska kuka tahansa voi olla anonyymi.

Aloitin virtuaalitalliharrastukseni 2003. Perustin oman tallin, liityin foorumille ja löysin kannustavia ihmisiä, jotka jakoivat tietoa virtuaalitallien pelisäännöistä. En joutunut kiusaamisen kohteeksi  vaikka hevoseni olivatkin kaikki itse keksittyjä ja tein varmasti väärin perustaessani tallin massanimellä jolla yhä edelleen nousee uusia talleja. Mutta opin muiden kautta ja kehitin talliani. Kehityin myös itse olemaan sosiaalinen netissä. Sosiaaliset taidot kehittyivät nopeammin kuin kavereillani. Olen tosin ujo ja joskus ehkä tunnen itseni sosiaalisesti rajoittuneeksi ihmiseksi. En ole aina hengailemassa kavereiden kanssa baareissa vaan haluan tehdä paljon yksin. Olla omassa rauhassa. Silti netissä kaipaan sosiaalisuutta ja pidän uusien ihmsten tapaamisesta.

Nyt olen kuitenkin ahdistunut. En jaksa mainostaa talliani enkä kamalasti jutustella mukavia foorumeilla. Siellä niin moni saa kuraa niskaan että haluan pitää jollain tapaa matalaa profiilia etten itse saisi vihoja niskaani, jostain naurettavasta syystä. Anonyymien kiusaajien silmätikuksi joutuu useimmiten tekemällä yhden minimaalisen virheen.. Tämä ahdistus tuntuu vievän innon foorumielämisestä. Alunperin kuljin foorumilla jossa oli mukava ilmapiiri, ihania ihmisiä ja sieltä jäi jopa itselle pari sellaista ihmistä joiden tekemisiä seuraan edelleen oikeasti ja olisin valmis tapaamaan nämä ihmiset. Nyt pelkään etten koskaan löydä virtuaalitalleilta sellaisia ihmisiä joihin kiintyä ja joiden kanssa rupatella joskus ihan muitakin asioita.

En pysty pysäyttämään kiusaajia. Haluaisin vain joskus pystyä olemaan rennosti foorumilla, jossa kiusaajat olisivat niitä joiden ei kannattaisi näyttää naamansa siellä. Nyt kiusatut joutuvat vajoamaan maan alle jos aikovat pysäyttää kiusaamisen. Ja vielä pitkänkin ajan jälkeen näiden kiusattujen virheet kaivetaan esille ja kiusaaminen jatkuu. Typerää..